Loading...

Katusafkaa Thaimaassa

Ruoka. Siinä on aihe, josta voisin puhua vaikka loputtomiin. En oikeastaan keksi ruokaa, josta en pitäisi. Tai noh, sanotaan, että sisäelinruuat eivät ole lemppareitani. Paitsi maksalaatikko. Ruoka on niin iso osa elämää, että sitä on vaikea selittää.

Kotona himoitsin pad thaita yli kaiken. Tiedän, että kohta himoitsen sitä maksalaatikkoa. Näinhän se menee, sitä mitä ei saa, tekee mieli. Kuulin huhuja, että vanhassa kaupungissa on skandiravintola. Notta jos maksishimot yltyy oikein pahaksi, pitää ottaa paikasta enemmän selvää.

STREET FOOD CHIANG MAI

Ravintolatarjontaan olemme pyrkineet tutustumaan siten, että syömme aina eri paikassa. Ravintolan valinta on ollut yhden kriteerin varassa – siellä pitää olla muitakin. Yhtäkään hutivalintaa ei ole vielä tullut. Tai ehkä yksi rafla, joka oli potentiaalinen syy minun ruokamyrkytykselle. Mutta koska siitä ei voi olla varma, niin ei nyt laiteta sitäkään ravintolaa banniin.

Iltasyömiset olemme pääasiassa hankkineet kadulta. Mopot saapuvat katukuvaan viimeistään siinä vaiheessa, kun aurinko painuu horisonttiin. Eli täydellisesti siihen aikaan, kun meikäläisille iskee illallisnälkä.

Eräänä iltana papaijasalaatti oli niin tulinen, että se melkein jäi syömättä. Sisulla ja kovalla hikoilulla se kuitenkin saatiin tuhottua. Täällä ei taideta tuntea sellaista valkoisen miehen tasoa mausteissa, mitä tuolla etelän turistisoituneimmilla saarilla on.

Mopokeittiöistä on ostettu päivittäin kana- tai possuvartaita, paistettua riisiä, banaanipannareita tai jotain paikallisia mausteisia makkaroita. Ja tietenkin niitä täydellisen kypsiä ja mehukkaita hedelmiä.

Mopokeittiöt olivat aiemmin itselleni hieman vieraita ja pidin niitä epähygieenisinä. Viime talvena söimme näissä vähän harvemmin mitä nyt mutta siihen ehkä oli syynä se huippuravintola kodin lähellä. Nyt kun etäisyydet ovat käveltävissä on iisimpää jäädä tutkimaan, mitä kenelläkin mopokeittäjällä on tarjottavana.

Osaa tarjonnasta ei todellakaan voi tunnistaa pelkästään kärryssä olevista raaka-aineista. Kielimuurinkin ollessa vahva, pitää vain joko a) ostaa riskillä tai b) jäädä seurailemaan, josko joku muukin tulisi apajille. Molemmat ovat ihan toimivia taktiikoita.

Rahanmenoa näissä mopokeittiöissä ei joudu pelkäämään, vaikka ostaisikin omaan makuun sopimattoman ruuan. Kalleimmat annokset tähän mennessä ovat taineet olla 30thb (0,80€) pintaan. Mutta harmittaisihan se heittää ruokaa roskiin, siksi se papaijasalaattikin syötiin sinnillä loppuun saakka!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maistuuko katuruoka? Vai syötkö mielummin ravintolassa?

0

You might also like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.