Selasin helmikuisen Singaporen reissun kuvia erästä koulutyötä varten ja jäin miettimään miksi tietyt kuvat sykähdyttivät minua enemmän kuin toiset. Näille kuvilla yhteistä on se, että ne on otettu yläilmoissa. Jotenkin suurkaupungit näyttävät parhaat puolensa kymmenien metrien korkeudesta.
Mä kärsin korkean paikan kammosta tai pikemminkin putoamiskammosta, joten tämä on kovin ristiriidassa haluuni nähdä kaupunkeja korkealta. Eiffel-tornissakin oli tietenkin päästävä sinne ihan ylimmälle ulkoilmatasolle, josta sitten konttasin portaat alas, kun polvet menivät ihan veteläksi siellä vajaan 300 metrin korkeudessa. Samaa jännitysnäytelmää odotin Singaporessa, kun päätimme siirtyä mantereen puolelta Sentosalle köysirataa eli tutummin cable caria pitkin.
Singaporen cable car kulkee Mount Faberin ja Sentosan asemien välillä ja kyytiin voi loikata myös HarbourFrontin asemalta. Meidän oli tarkoitus mennä Mount Faberille mutta ihan ei mennyt suunnitelmat putkeen, kun emme yksinkertaisesti vain löytäneet reittiä sinne. Tyydyimme sitten lyhyempään ajeluun ja palasimme HarbourFrontiin. Ja kyllä se oli ihan riittävä.
Menopaluu matka Sentosalle kustansi 29 singaporen leikkidollaria eli rapiat 20€ per vaunuun kiivennyt kärsä. Aikaa tuohon matkaan kului muistaakseni reilut viisi minuuttia, joten sinänsä nopea tapa liikkua Sentosalle. Vaunuissa oli ilmastointi ja musiikkia. Olisi ollut mahdollista myös varata VIP-vaunu. Se sisälsi ilmaiset popcornit, joten jätettiin välistä. Ainut harmillinen asia oli, että vaunujen ikkunat ovat tummennettuja, joten kuvatkin ovat kovin tummasävyisiä 🙁
Eikä Singaporen tarkastelu yläilmoista jäänyt vain cable carin varaan. Seuraavana iltana lähdimme juhlistamaan 30v. synttäreitäni varmastikin Singaporen siisteimmälle kattoterassille
1-Altituden Gallery Bariin, josta on 360° näkymät Singaporen ylle. Suosittelen ehdottomasti visiittiä ilta-aikaan, suurkaupunki yöasussaan on jotain todella maagista. Meidän piti tehdä ihan vain pikavisiitti mutta taisi siellä korkeuksissa tunti jos toinenkin vierähtää. Tulevana vuonna olemme jälleen maailmalla, kun synttärini koittavat. Esitin toiveen, josko niitä voitaisiin viettää samalla alueella kuin viime vuonna mutta toisella puolella lahtea – Marina Bay Sandsissa.
Photo credit: Sarah_Ackerman, Flickr Creative Commons licence
Tuo Marina Sands Bayn uima-allas on kyllä niin houkutteleva 😀 Ja olen kanssasi ihan samaa mieltä – suurkaupungit näyttää parhaimmalta ylhäältä katsottuna. Tai joskus kyllä siellä ihan ytimessäkin.
No niin on ja kyllä on kauhea houkutus päästä sinne yöpymään. Siis ei altaalle, vaan hotelliin 🙂 Tosin se allas on varmaan melko ruuhkainen…
Ilmastointia ja musiikkia köysiradalla! Mitä luksusta!
Yläilmat ovat todellakin paras paikka katsella kaupunkia kuin kaupunkia. Ihan pikkukylissäkin minulla on aina suuri houkutus kiivetä kirkontorniin tai muuhun korkeaan kohtaan. 🙂
Joku niissä yläilmoissa kiinnostaa, pienenä halusin kiivetä puihin katselemaan maailmanmenoa. Ylhäältä vaan yksinkertaisesti näkee paremmin 🙂