Loading...

Totuus siitä, miksi emme lähde tänä vuonna talvipakoon

Kerroin jo viime postauksessa siitä, että olen saanut vakituisen työpaikan. Kyllä, tämä on yksi syy, miksi emme tänä vuonna pääse lähtemään perinteiseen talvipakoon. Mutta elämässä on tapahtunut eräs toinenkin iso asia, joka saa meidät pysymään Suomessa. 

Nimittäin meidän reissujengiin liittyy uusi tyyppi alkuvuodesta. Enkä puhu nyt kissoista. Vaikka niitäkin voisin ottaa vielä pari lisää. Vaan ihan oikea ihminen, vauvaksikin heitä tupataan kutsua.

Tämä ei ole ollut enää pitkään aikaan salaisuus ja asiaa on mahdoton enää piilotella muutenkaan, kun vatsanseutu paljastaa. Ja onhan tämä jo julkistettu Instagramin puolella, joten tämä megalomaaninen paljastus oli jo old news osalle.

Raskaus ei todellakaan ole ollut minulle mitään herkkua. Kaikki mahdolliset vaivat yhdistettynä uuteen työhön (talk about timing…) on ollut aika raskasta rypemistä. Silti ollaan vähän päästy reissun päälle.

Ja tajusin tuossa aiemmin, että oltiinhan me alkuvuodesta 4kk putkeen maailmalla. Nopeasti se vaan tuppaa unohtumaan.

Kesän kynnyksellä, aivan alkuraskaudessa poikkesimme Pariisissa, jossa lähinnä makoilin hotellilla, koska olin niin pahoinvoiva. Kahdesti jaksoin kuitenkin käydä Eiffel-tornilla. Olisihan siellä toki muutakin voinut nähdä.

Toisen raskauskolmanneksen alettua lähdimme Madridiin. Tällöin pahoinvointi oli jo vaihtunut ah, niin ihaniin liitoskipuihin ja surkean hemoglobiinin aiheuttamaan väsymykseen. Eikä Madridin +35°c yhtään tehnyt reissua helpommaksi. Mutta olipa ihana makoilla altaalla ja nauttia vaan lämmöstä, koska Suomen kesä oli jälleen mitä oli…

Raskausviikkoja ollessa kasassa 25 vietimme Tallinnassa viikonlopun kavereiden kanssa. Matkaan kuului paljon syömistä, joten se oli erityisen onnistunut. Tämä oli ehkä mukavin näistä kolmesta reissusta, vaikka edelleen kärsin kovista liitoskivuista ja etenin reissussa hitaammin kuin meidän 93-vuotias mummo.

Ja koska Tallinnassa on aina kivaa, lähdimme sinne heti uusiksi kahdestaan “babymoonille”. Hotellihuone poreammeella, hyvää ruokaa, leffa ja pakohuone. Just sellaisia juttuja, mistä me tykätään. Mutta laivamatkat olivat jo melkoisen rankat, joten nopeasti hautasin loppuvuoden reissuhaaveet.

 

Jännityksellä odotan, mitä kaikkea ihanaa vaivaa nämä viimeiset pari kuukautta pitävät sisällään. Äitiyslomaan on hurjat 9 työpäivää, joten ehdin ottamaan hetken rennosti ennen pikkutyypin saapumista.

Innolla odotamme uuden tyypin kohtaamista ja toivotaan kovasti, että hän on perinyt vanhempiensa reissugeenit. Ajatus on, että maailmaa lähdetään näyttämään kaverille heti, kun se on vaan mahdollista.

Tom on luvannut upgreidata ajokorttinsa, jotta päästään tutustumaan kesäiseen Suomeen asuntovaunun kanssa ja ensi talvea on ajatus viettää aurinkoisemmissa maisemissa. Ja loppuun kuuluu tietysti sanoa, että jos kaikki menee hyvin.

4

You might also like

Comments (4)

  • Johanna 10 months ago Reply

    Voi että. Enää muutama hassu päivä, ja sitten pääset unohtamaan viikonpäivät :D. Toivottavasti loppuraskaus sujuu hyvin ja maltat lepäillä fiilistesi mukaan.

    Ja mitä reissugeeneihin tulee, eivätköhän ne ole siellä paketissa mukana. Mun kokemukseni mukaan matkustelu vauvan ja isompienkin lasten kanssa on kaikkein eniten vanhempien asenteesta kiinni. Säätöä reissussa toki riittää, mutta niin riittää kotonakin ;). Halaus täältä!

    sari 10 months ago Reply

    Viikonpäivien unohdus on parasta, mitä diginomadielämässäkin on ollut, joten en malta odottaa! Säätöä on reissussa aina, joten pieni lisäsäätökään tuskin lannistaa 🙂 Treffataanpa ajan kanssa, kun mun äitiysloma alkaa!

  • Johanna 10 months ago Reply

    Jes! Täällä on noita vaatteitakin teille odottamassa aika hyvä pino jo :).

    Sari 10 months ago Reply

    Munhan pitää tässä sitten ottaa suunnaksi Riksu lähiaikoina 🙂

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.