Käsi ylös, oletko joskus kuluttanut tunteja selaten omaa Instagram-feediä taaksepäin? Säännöllisen epäsäännöllisesti löydän itseni tämän puuhan ääreltä muistelemassa ja fiilistelemässä menneitä. Kulunut vuosi oli aika älytön monella tavalla. Jos joku olisi 365 päivää sitten sanonut, että olen juuri jäänyt äitiyslomalle vakityöstä, niin olisin saattanut nauraa päin naamaa.
Kerroin jo viime postauksessa siitä, että olen saanut vakituisen työpaikan. Kyllä, tämä on yksi syy, miksi emme tänä vuonna pääse lähtemään perinteiseen talvipakoon. Mutta elämässä on tapahtunut eräs toinenkin iso asia, joka saa meidät pysymään Suomessa.
Olen avannut blogin tekstieditorin aikasta monta kertaa tässä neljän viiden kuukauden aikana, mutta en vain ole keksinyt miten muotoilisin asiani. Palasimme Suomeen pääsiäisen tienoolla meidän upealta Euroopan roadtripilta, johon kuului kuukauden pakomatka Thaimaahan. Tämän jälkeen blogi on ollut mielessä, jos ei päivittäin, niin viikoittain.
*Kaupallinen yhteistyö Telian kanssa*
Tiedän, että tämä kysymys on monien mielessä. Viimeisen kolmen vuoden ajan olen haaveillut paikkariippumattomuudesta ja työstä, joka seuraa minua minne menenkin. Tällä hetkellä olen juuri siinä kynnyksellä. Mitä sitten olen varsinaisesti tehnyt? Valmentanut pienyrittäjiä paremman somemarkkinoinnin saloihin verkkokursseilla! Teemme tätä yhdessä Tomin kanssa ja tykkään kovasti!
Lensimme maaliskuussa 2017 Bangkokiin ja ajattelin jakaa Aeroflot kokemuksia. Eli lentäisinkö heillä uudelleen Bangkokiin? No se vähän riippuu. Ärsyttävä vastaus, eikö?
Aeroflot ei ollut sysipaska, mutta olen kyllä lentänyt paremmillakin. Ehkä tässä pätee se, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Tai siis siivillä pääsee.
*Kaupallinen yhteistyö: Viking Line*
Mitä sulle tulee mieleen, kun puhutaan laivaristeilystä? Itselle tulee mieleen pieni, ahdas hytti kerrossängyillä, tax free -juotava ja buffetruokailu, jossa syödään katkarapuja niin, että vatsa halkeaa.
Kun suunnittelimme lähtevämme kohti Espanjaa, oli selvä, että otamme laivan Tukholmaan ja ajamme loppumatkan. Yksi vaihtoehtohan olisi mennä laivalla Saksaan saakka, mutta minun taipumukseni meripahoinvointiin rajasi sen meidän vaihtoehdoista pois.
Jälleen kerran kävimme pikavisiitillä Kuala Lumpurissa. Siitä on muodostunut meille jokaisen Kaakkois-Aasia reissun vakiokohde. Syynä ehkä se, että jos meinaa yli 30 päivää olla Thaimaassa, niin oleskeluleima pitää “uusia” tai hakea siihen jatkoa immigrationista. Me olemme usein päätyneet poistumaan maasta ja ottamaan uuden 30 päivän leiman passiin.
*Pakohuonepelin meille sponsoroi Truescape*
Me tullaan niin jälkijunassa näissä ajanviettotrendeissä, että luultavasti te kaikki ootte jo käynyt kokeilemassa pakohuoneita? Siis niitä pelejä, missä porukka lukitaan pieneen huoneeseen ja erilaisten vinkkien avulla pitää päästä pois?
Taisin jo tässä roadtrip-postauksessa mainita siitä, että meidän ei kannata tehdä mitään suunnitelmia (tai ainakaan puhua niistä julkisesti), sillä ne eivät koskaan pidä. Joten nyt seuraa rehellisiä takinkääntöjä kaikesta, mitä olen sanonut blogissa tai muuten vain päästänyt suustani.
Tammikuu vetelee viimeisiään. Teitkö uudenvuodenlupauksia? Miten ovat pitäneet? Somessa ainakin näkyy kovaa uhoa siitä, että kuinka (taas) aloitetaan kaikki puhtaalta pöydältä. Itsekin olen näin tehnyt, mutta huomannut, että mitä isompi muutoksia sitä tekee, sitä vaikeampaa niistä kiinni pitäminen on.
Siksi turvaudunkin tavoitteisiin. Viime vuonnakin jaoin teille tavoitetaulun (voit lukea viime vuoden postauksen tästä) ja tänäkin vuonna on se on jaossa. Jos vaikka haluat pistää ne lupaukset uusiksi, vielä on nimittäin 11 kuukautta tätä vuotta jäljellä. Ihan vaan, jos et ole huomannut 😉
Oma vuodenvaihde meni Saksassa ja oikeastaan vasta nyt tuntuu siltä, että on oikea hetki istua alas ja miettiä tulevan vuoden tavoitteita. Roadtrip hieman sekoitti tätä ajantajua ja muutenkin Espanjaan sopeutuminen on ottanut oman aikansa.
Miksi sitten pitäisi asettaa jotain ihme tavoitteita?
Samasta syystä sitä tehdään lupauksiakin – halusta muuttaa asioita. Omalla kohdalla tavoitteet kuulostavat paljon positiivisimmilta kuin lupaukset. Usein uudenvuodenlupauksetkin ovat tasoa lopetan karkin syönnin/tupakanpolton/alkoholin käytön. Tällaisetkin asiat on helpompi pitää, kun miettii ensin, millä tasolla asiat on nyt.
Jos syöt päivittäin pussin karkkia, lienee helpompi saada onnistumisen tunteita siitä, jos syö vaikka kerta viikkoon pussin karkkia. Pienillä askelilla saa motivaation pysymään paremmin. Tavoite voisi olla siis “aion eliminoida päivittäisen karkkipussin arjestani”. Sitten voi kysyä itseltään, millä keinoilla pääsen tähän. Keinoja voisi olla esimerkiksi säännölliset ruokailut, terveelliset välipalat ja korvaavat herkut, kuten hedelmät.
Tähän kannattaa vielä lisätä kuukausittainen arviointi ja sitä kautta pienet askeleet kohti onnistumista. Ensin voi muuttaa vaikka karkkipussin suklaapatukkaan, sitten vähentää patukoiden syöntiä ja vaihtaa niitä pikkuhiljaa terveellisempiin vaihtoehtoihin.
Entäs ne omat tavoitteet. No tällaisia kirjasin ylös helmikuusta alkaen:
Miltä kuulostaa?
